Lassie
Kuvat (c) Suomen Hippos / Pirje Paananen
Virallinen nimi Lassie
Syntynyt 18.11.2003 (Satunnainen ikääntyminen, 11v) Säkäkorkeus 143cm Rek-nro VH05-029-2953 Painotus Laukkaratsastus |
Rotu, sukupuoli Saksalainen ratsuponi (75%), ori
Väri Ruunivoikko Omistaja Sahne Stud (VRL-10444 ja VRL-03491) Kasvattaja David Whitehead Maahantuoja *lumienkuli* Koulutustaso Ko He C, Re 80cm, Me 80cm (Harrasteluokka) |
Luonnekuvaus
Yleisesti ottaen Lassie on osaava ja toimiva ratsuponiori. Luonnetta ja kapasiteettia tältä herralta totisesti löytyy ja sen huomaa jokainen joka viettää orin kanssa vähänkään aikaa. Herra nauttii yhteistyöstä ja se tahtookin miellyttää ihmistä joka tilanteessa ja sen vuoksi Lassien kanssa onkin miellyttävä toimia. Toisten hevosten seurasta tämä herra ei pahemmin välitä, vaan voisikin melkein sanoa, että Lassie on enemmän oman tiensä kulkija joka ei ylimääräistä seuraa tarvitse lajitovereiltaan. Tästä huolimatta ori sietää kumminkin myös muita hevosia jos on pakko, joten minkäänlaisia reviirikiistoja tai johtajuustaisteluita ei tarvitse pelätä.
Hoidettaessa tämä herra on helppo ja mukava tapaus, jonka kanssa viettää mielellään useammankin tovin hoitotoimenpiteiden parissa. Lassie on myös äärimmäisen helposti lahjottavissa käyttäytymään, kunhan muistaa rapsutella oria tarpeeksi ja varsinkin jos hoitajalla sattuu olemaan makupaloja taskussaan. Hoitotoimenpiteiden suorittaminen Lassien kanssa on todella mukavaa ja yhtään sellaista hoitajaa ei ole vielä sattunut eteen, joka ei tämän herran hoitamisesta nauttisi. Jos pitäisi nimetä yksi hoitotoimenpide, joka on orin lemppari, niin se olisi ehdottomasti harjaaminen. Voikin olla, että Lassie nauttii harjaamisesta ehdottomasti eniten sen vuoksi, että kyseinen toimenpide muistuttaa eniten rapsuttamista, mutta tätähän ei tiedä kukaan muu kuin Lassie itse. Kumminkin vaikka ori nauttiikin harjaamisesta selkeästi eniten, onnistuu kaikkien hoitotoimenpiteiden suorittaminen aivan yhtä helposti.
Talutettaessa tämä herra kulkee taluttajansa vierellä nätisti, mutta taluttajan kannattaa kumminkin olla hieman varuillaan Lassien suhteen, sillä tämä ori saattaa säikähtää kovia ääniä turhankin herkästi. Jos esimerkiksi talutat oria autoteiden lähellä, kannattaa varautua siihen että Lassie saattaa säikähtää vaikkapa paukahtavaa pakoputkea. Tämän kovien äänien pelon vuoksi oria ei saa taluttaa ihan kuka tahansa, vaan taluttajan täytyy olla ehdottoman kokenut hevosihminen.
Lastatessa Lassie kulkee traileriin kiltisti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Kuljetuksen aikana herra viihtyy kumminkin paremmin yksin kuin toisen hevosen seurassa, mutta jos sinun on pakko kuljettaa kaksi hevosta samassa trailerissa, ei Lassie ala siitäkään riehumaan. Ori tulee myös trailerista ulos helposti, joten periaatteessa kuljetuksen aikana ei pitäisi tulla minkäänlaisia ongelmia ellei esimerkiksi vetoauton pakoputki hajoa ja ala kolisemaan.
Ratsastettaessa Lassie toimii äärimmäisen hyvin ratsuna, vaikkakin orilla on paha tapa yrittää nostaa laukka hieman liian herkästi. Tämä taitaa kumminkin olla jäänne herran laukkaratsastusajoista, joten ratsastajan kannattaa vain tulla asian kanssa toimeen ja olla välittämättä kovasta vauhdista. Kovasta vauhdista huolimatta Lassie on äärimmäisen tarkka ratsu, joka tietää tarkalleen mitä on tekemässä ja milloinkin. Täysin kokemattomia ratsastajia ei kumminkaan päästetä orin selkään vaikka se onkin nopeudestaan huolimatta helppo ratsu. Ratsastajan tulee nimittäin koko ajan hallita vauhti jottei se ylly liian kovaksi. Liian kovassa vauhdissa käy nimittäin valitettavan helposti niin ettei ratsastaja enää hallitsekaan ratsuaan. Jos kumminkin tahtoo jotain positiivista etsiä tuosta nopeasta vauhdista, niin se on sitten se, ettei kilpailusuoritus kaadu ainakaan vauhdin puutteeseen.
Hoidettaessa tämä herra on helppo ja mukava tapaus, jonka kanssa viettää mielellään useammankin tovin hoitotoimenpiteiden parissa. Lassie on myös äärimmäisen helposti lahjottavissa käyttäytymään, kunhan muistaa rapsutella oria tarpeeksi ja varsinkin jos hoitajalla sattuu olemaan makupaloja taskussaan. Hoitotoimenpiteiden suorittaminen Lassien kanssa on todella mukavaa ja yhtään sellaista hoitajaa ei ole vielä sattunut eteen, joka ei tämän herran hoitamisesta nauttisi. Jos pitäisi nimetä yksi hoitotoimenpide, joka on orin lemppari, niin se olisi ehdottomasti harjaaminen. Voikin olla, että Lassie nauttii harjaamisesta ehdottomasti eniten sen vuoksi, että kyseinen toimenpide muistuttaa eniten rapsuttamista, mutta tätähän ei tiedä kukaan muu kuin Lassie itse. Kumminkin vaikka ori nauttiikin harjaamisesta selkeästi eniten, onnistuu kaikkien hoitotoimenpiteiden suorittaminen aivan yhtä helposti.
Talutettaessa tämä herra kulkee taluttajansa vierellä nätisti, mutta taluttajan kannattaa kumminkin olla hieman varuillaan Lassien suhteen, sillä tämä ori saattaa säikähtää kovia ääniä turhankin herkästi. Jos esimerkiksi talutat oria autoteiden lähellä, kannattaa varautua siihen että Lassie saattaa säikähtää vaikkapa paukahtavaa pakoputkea. Tämän kovien äänien pelon vuoksi oria ei saa taluttaa ihan kuka tahansa, vaan taluttajan täytyy olla ehdottoman kokenut hevosihminen.
Lastatessa Lassie kulkee traileriin kiltisti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Kuljetuksen aikana herra viihtyy kumminkin paremmin yksin kuin toisen hevosen seurassa, mutta jos sinun on pakko kuljettaa kaksi hevosta samassa trailerissa, ei Lassie ala siitäkään riehumaan. Ori tulee myös trailerista ulos helposti, joten periaatteessa kuljetuksen aikana ei pitäisi tulla minkäänlaisia ongelmia ellei esimerkiksi vetoauton pakoputki hajoa ja ala kolisemaan.
Ratsastettaessa Lassie toimii äärimmäisen hyvin ratsuna, vaikkakin orilla on paha tapa yrittää nostaa laukka hieman liian herkästi. Tämä taitaa kumminkin olla jäänne herran laukkaratsastusajoista, joten ratsastajan kannattaa vain tulla asian kanssa toimeen ja olla välittämättä kovasta vauhdista. Kovasta vauhdista huolimatta Lassie on äärimmäisen tarkka ratsu, joka tietää tarkalleen mitä on tekemässä ja milloinkin. Täysin kokemattomia ratsastajia ei kumminkaan päästetä orin selkään vaikka se onkin nopeudestaan huolimatta helppo ratsu. Ratsastajan tulee nimittäin koko ajan hallita vauhti jottei se ylly liian kovaksi. Liian kovassa vauhdissa käy nimittäin valitettavan helposti niin ettei ratsastaja enää hallitsekaan ratsuaan. Jos kumminkin tahtoo jotain positiivista etsiä tuosta nopeasta vauhdista, niin se on sitten se, ettei kilpailusuoritus kaadu ainakaan vauhdin puutteeseen.
Suku
i. Aristocrat Legacy 50% ratsuponi e. Landeline Connemara |
|
Sukuselvitys
Isä Aristocrat Legacy on 140cm korkea, voikko ratsuponi-ori, jossa on puolet poniverta ja joka kilpaili nuoruusvuosinaan laukkaratsastuksessa. Menestys laukkaratsastuksessa olikin ihan hyvää, mutta siitä huolimatta ori jäi eläkkeelle kyseisestä lajista jo 6-vuotiaana jonka jälkeen Aristocrat Legacy uudelleenkoulutettiin kenttäratsastukseen. Nykyisin tämä herra on kylläkin eläkkeellä jo kenttäratsastuksestakin, mutta silloin kun ori vielä kilpaili, kertyi menestystä ihan kivasti vaikkakin vain harrasteluokasta. Jälkeläisiä Aristocrat Legacylle on kerennyt kertymään jo yhteensä kymmenen kappaletta ja vain aika näyttää, syntyykö sille lisääkin jälkeläisiä.
Isänemä Frosty Jasmine ox oli ruunikko, 151cm korkea arabialainen täysiverinen-tamma joka painottui elämänsä aikana sekä matkaratsastukseen, että kenttäratsastukseen ja oli vieläpä molemmissa lajeissa suhteellisen hyväkin. Parempaa menestystä kertyi kumminkin kenttäratsastuksesta ja kun Frosty Jasminen ikä alkoi lähennellä eläkeikää, jäi lopulta matkaratsastuksen harrastaminen kokonaan pois kuvioista. Ennen eläkkeelle jääntiään tamma kerkesi kumminkin ansaitsemaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta nimiinsä toisen palkinnon ja jälkeläisiäkin tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta.
Isänemänisä Carimby ox oli 153cm korkea, ruunikko arabilalainen täysiverinen joka painottui elämänsä aikana täysin matkaratsastukseen aikaluokissa. Ori pärjäsikin omassa lajissaan äärimmäisen hyvin ja herran suhteellisen tulisesta luonteestakaan oli tuskin haittaa nopeiden aikojen saavuttamisessa. Carimby jäikin eläkkeelle lajistaan vasta 18-vuotiaana ja siirtyi sen jälkeen jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana yhteensä yksitoista kappaletta.
Isänemänemä Lasha ox oli 150cm korkea, tummanruunikko, kenttäratsastuspainotteinen arabialainen täysiverinen-tamma joka menestyi hyvin satunnaisesti omassa painotuslajissaan. Ennen kisauran loppumista ei sijoituksia ollut kumminkaan kertynyt kovinkaan montaa ja siksi Lashaa ei vaivauduttu viemään edes kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, mutta kantakirjaustilaisuuteen tamma sen sijaan vietiin ja sieltä tulikin palkinnoksi ensimäinen palkinto. Suvunjatkajia tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta.
Isänisä Dunamic Fellow oli 134cm korkea, voikko connemara-ori joka painottui elämänsä aikana laukkaratsastukseen ja vieläpä äärimmäisen hyvällä menestyksellä. Tämän herran voittoprosentti oli lähes kahdeksankymmentä ja ori kilpailikin siihen saakka, kunnes sen oli niin sanotusti pakko jäädä eläkkeelle ikärajoitteiden vuoksi. Luonteeltaan Dunamic Fellow oli erittäin jääräpäinen ja se omasi erittäin paljon ylimääräistä energiaa, mutta orin jockey onnistui onneksi kääntämään varsinkin tuon ylimääräisen energian hyväksi puoleksi laukkakilpailuissa. Laukkakilpailuista eläkkeelle jäätyään tämä herra sai viettää leppoisia eläkepäiviään aina siihen saakka, kunnes menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25-vuoden iässä.
Isänisänemä Can You Did It oli voikko, 133cm korkea connemara-tamma joka kilpaili elämänsä aikana suhteellisen menestyksekkäästi risuestelaukoissa ja joka oli vieläpä äärimmäisen kaunis rotunsa edustaja. Risuestelaukkamenestyksen lisäksi tämä neiti keräsikin menestystä maastoesteillä ja ei tuo maastoesteiltäkään tullut menestys mitenkään huonoa ollut, vaikkakaan esteiden korkeudet eivät päätä huimanneet. Can You Did It kilpaili risuesteillä aina 6-vuotiaaksi saakka kunnes siirtyi kokonaan maastoesteiden pariin ja jälkeläisiä tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä kolmekymmentäkaksi kappaletta.
Isänisänisä Malachi oli ruunikko, 134cm korkea connemara-ori joka painottui elämänsä aikana kenttäratsastukseen. Virallisestihan tämä herra syntyi laukkapainotteiseen sukuun ja siitä pitikin tulla laukkaratsu, mutta jostain syystä Malachi ei kumminkaan pärjännyt niin hyvin että laukkauraa olisi kannattanut jatkaa. Kenttäratsastuksessa ori kumminkin pärjäsi paremmin kuin kukaan olisi ikinä uskonutkaan ja ei tullutkaan siis kenellekään yllätyksenä että Malachia kyseltiin erittäin paljon kenttäpainotteisten connemarojen jalostukseen. Jälkeläisten lopullinen määrä ei ole valitettavasti kellään tiedossa, mutta sen verran kumminkin tiedetään, että niitä on paljon.
Emä Landeline oli 146cm korkea, ruunikonkimo connemara-tamma josta suunniteltiin menestynyttä laukkaratsua ja josta piti tulla omistajansa kantatamma. Kaikki ei kumminkaan aina mene suunnitelmien mukaan ja niinpä tämä tamma ei pärjännyt laukkaratsastuksessa alkuunsakkaan toivotulla tavalla. Landeline ei nimittäin sijoittunut yhdessäkään laukkakilpailuissa johon sen kanssa otettiin osaa, eikä varsinkaan voittanut ja niinpä laukkaratsun urasta luovuttiin kohtuullisen pian. Tamma uudelleenkoulutettiinkin siis kenttäratsuksi ja tämä uusi laji näyttikin sopivan enemmän kuin hyvin Landelinelle sillä menestystä karttui enemmän kuin kukaan uskalsi odottaakkaan laukkauran perusteella. Jälkeläisiä tämä neiti sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta, joista osa painottui laukkaratsastukseen ja osa kenttäratsastukseen, mutta kaikki menestyivät huomattavasti emäänsä paremmin.
Emänisä Hampton Creek oli mustankimo, 147cm korkea connemara-tamma joka keräsi koko elämänsä ajan menestystä laukkaratsuna ja ori olikin erittäin tunnettuna ympäri maailmaa laukkapiireissä. Mikään rakennekukkanen taikka edes komea herra tämä ei tosiaankaan ollut mutta laukkamenestys ja mahtava luonne saivat monet suorastaan rakastumaan Hampton Creekkiin. Ori jäi kumminkin eläkkeelle jo viisi vuotiaana, sillä se onnistui loukkaamaan jalkansa eräissä suurissa laukkakisoissa ja omistajalla ei ollut sydäntä lähteä kuntouttamaan Hampton Creekistä enää laukkaratsua sillä paranemisesta ei ollut takeita. Ori saikin jäädä omistajansa omistukseen edelleen ja jatkaa täysipäiväisenä jalostusorina, joka kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljäkymmentäyksi jälkeläistä.
Emänisänemä Linya oli mustankimo, 144cm korkea connemara-tamma joka kilpaili elämänsä aikana suhteellisen menestyksekkäästi risuestelaukoissa ja tästä neidistä vieläpä huomasi kuinka se nautti omasta lajistaan. Luonteeltaan iloinen ja kiltti neiti oli myös ulkonäöltään mitä kaunein ja rodunomaisi connemara ja ei ollutkaan siis mikään ihme että Linyaa kyseltiin myös muiden lajien connemarajalostukseen kuin laukkoihin. Onneksi tamman omistaja oli kumminkin suhteellisen fiksu, eikä halunnut rasittaa poniaan liiallisella varsamäärällä ja niinpä Linya sai jälkeläisiä elämänsä aikana yhteensä vain kolme kappaletta.
Emänisänisä Lactus oli musta, 147cm korkea, laukkaratsastuspainotteinen connemara-ori joka painottui elämänsä alkupuolen ainoastaan laukkaratsastukseen, mutta jonka osaamista alettiin pikkuhiljaa laajentamaan myös esteratsastukseen kun laukkaeläkeikä alkoi lähestyä. Menestys ei ollut aivan niin hyvää esteratsastuksessa, kuin laukoissa mutta siitä huolimatta Lactuksen omistaja oli varsin tyytyväinen kertyneisiin sijoituksiin. Jalostukseen oria kumminkin kyselivät ainoastaan laukkaponeja jalostavat kasvattajat ja jälkeläisiä syntyikin tälle herralle yhteensä kaksikymmentä kappaletta, jotka kaikki painottuivat laukkaratsastukseen.
Emänemä Maria Midas oli ruunikko, 144cm korkea connemara-tamma joka menestyi äärimmäisen hyvin painotuslajissaan laukkaratsastuksessa. Laukkapiireissä vitsailtiinkin aina välillä että tämä tamma oli omistajalleen varsinainen Midaan kosketus sillä Maria Midas voitti elämänsä aikana suuret summat rahaa laukoista. Tamman omistajaa harmittikin suunnattomasti kun hän joutui jättämään poninsa eläkkeelle laukkaratsastuksesta iän tullessa vastaan, mutta eläkkeelle jääntinsä jälkeen Maria Midas siirtyi omistajansa tyttären opetusratsuksi laukkaratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tämä neiti sai elämänsä aikana vain kaksi kappaletta, mutta onneksi nekin ovat riittäneet tähän mennessä suvun jatkamiseen.
Emänemänisä La Nesco oli tummanruunikko, 145cm korkea connemara-ori joka kilpaili kilpauransa ensimäiset vuodet laukkaratsastuksessa, mutta siirtyi hyvin pian kenttäratsuksi kun menestystä ei näyttänyt tulevan laukkaradoilta. Tällä herralla olikin huomattavasti parempi tuuri kenttäratsun uralla ja vaikkei luokat olleetkaan haastavia, vaan La Nescolla kilpailtiin suurimmalta osin vain aloittelijaluokassa, oli sen omistaja silti tyytyväinen poniinsa. Koska tämän orin nimi tunnettiin kumminkin parhaiten laukkapiireissä ja ei sielläkään kovin positiivisessa mielessä, ei La Nesco kerennyt saada elämänsä aikana kuin yhden jälkeläisen joka painottui isänsä uudesta lajista huolimatta laukkaratsastukseen.
Emänemänemä Miss on Me oli ruunikko, 142cm korkea connemara-tamma joka eli valitettavasti vain 5-vuotiaaksi, mutta joka kerkesi jo lyhyen elämänsä aikana saada nimensä erittäin tunnetuksi laukkapiireissä. Tämä neiti nimittäin menehtyi nuorella iällä pahaksi edenneeseen kaviokuumeeseen johon eivät tehonneetkin mitkään antibiootit. Onneksi Miss on Me kerkesi kumminkin kilpailemaan suhteellisen paljon omassa lajissaan ja saamaan yhden jälkeläisen, jonka avulla tamman suku on päässyt jatkumaan laukkaratsastajien iloksi. Miss on Men omistajan tarkoitus oli viedä poninsa myös kantakirjaukseen sillä tamman kaunis ja rodunomainen ulkonäkö olisi lähes taannyt palkinnon tilaisuudesta.
Isänemä Frosty Jasmine ox oli ruunikko, 151cm korkea arabialainen täysiverinen-tamma joka painottui elämänsä aikana sekä matkaratsastukseen, että kenttäratsastukseen ja oli vieläpä molemmissa lajeissa suhteellisen hyväkin. Parempaa menestystä kertyi kumminkin kenttäratsastuksesta ja kun Frosty Jasminen ikä alkoi lähennellä eläkeikää, jäi lopulta matkaratsastuksen harrastaminen kokonaan pois kuvioista. Ennen eläkkeelle jääntiään tamma kerkesi kumminkin ansaitsemaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta nimiinsä toisen palkinnon ja jälkeläisiäkin tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta.
Isänemänisä Carimby ox oli 153cm korkea, ruunikko arabilalainen täysiverinen joka painottui elämänsä aikana täysin matkaratsastukseen aikaluokissa. Ori pärjäsikin omassa lajissaan äärimmäisen hyvin ja herran suhteellisen tulisesta luonteestakaan oli tuskin haittaa nopeiden aikojen saavuttamisessa. Carimby jäikin eläkkeelle lajistaan vasta 18-vuotiaana ja siirtyi sen jälkeen jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana yhteensä yksitoista kappaletta.
Isänemänemä Lasha ox oli 150cm korkea, tummanruunikko, kenttäratsastuspainotteinen arabialainen täysiverinen-tamma joka menestyi hyvin satunnaisesti omassa painotuslajissaan. Ennen kisauran loppumista ei sijoituksia ollut kumminkaan kertynyt kovinkaan montaa ja siksi Lashaa ei vaivauduttu viemään edes kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun, mutta kantakirjaustilaisuuteen tamma sen sijaan vietiin ja sieltä tulikin palkinnoksi ensimäinen palkinto. Suvunjatkajia tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta.
Isänisä Dunamic Fellow oli 134cm korkea, voikko connemara-ori joka painottui elämänsä aikana laukkaratsastukseen ja vieläpä äärimmäisen hyvällä menestyksellä. Tämän herran voittoprosentti oli lähes kahdeksankymmentä ja ori kilpailikin siihen saakka, kunnes sen oli niin sanotusti pakko jäädä eläkkeelle ikärajoitteiden vuoksi. Luonteeltaan Dunamic Fellow oli erittäin jääräpäinen ja se omasi erittäin paljon ylimääräistä energiaa, mutta orin jockey onnistui onneksi kääntämään varsinkin tuon ylimääräisen energian hyväksi puoleksi laukkakilpailuissa. Laukkakilpailuista eläkkeelle jäätyään tämä herra sai viettää leppoisia eläkepäiviään aina siihen saakka, kunnes menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25-vuoden iässä.
Isänisänemä Can You Did It oli voikko, 133cm korkea connemara-tamma joka kilpaili elämänsä aikana suhteellisen menestyksekkäästi risuestelaukoissa ja joka oli vieläpä äärimmäisen kaunis rotunsa edustaja. Risuestelaukkamenestyksen lisäksi tämä neiti keräsikin menestystä maastoesteillä ja ei tuo maastoesteiltäkään tullut menestys mitenkään huonoa ollut, vaikkakaan esteiden korkeudet eivät päätä huimanneet. Can You Did It kilpaili risuesteillä aina 6-vuotiaaksi saakka kunnes siirtyi kokonaan maastoesteiden pariin ja jälkeläisiä tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä kolmekymmentäkaksi kappaletta.
Isänisänisä Malachi oli ruunikko, 134cm korkea connemara-ori joka painottui elämänsä aikana kenttäratsastukseen. Virallisestihan tämä herra syntyi laukkapainotteiseen sukuun ja siitä pitikin tulla laukkaratsu, mutta jostain syystä Malachi ei kumminkaan pärjännyt niin hyvin että laukkauraa olisi kannattanut jatkaa. Kenttäratsastuksessa ori kumminkin pärjäsi paremmin kuin kukaan olisi ikinä uskonutkaan ja ei tullutkaan siis kenellekään yllätyksenä että Malachia kyseltiin erittäin paljon kenttäpainotteisten connemarojen jalostukseen. Jälkeläisten lopullinen määrä ei ole valitettavasti kellään tiedossa, mutta sen verran kumminkin tiedetään, että niitä on paljon.
Emä Landeline oli 146cm korkea, ruunikonkimo connemara-tamma josta suunniteltiin menestynyttä laukkaratsua ja josta piti tulla omistajansa kantatamma. Kaikki ei kumminkaan aina mene suunnitelmien mukaan ja niinpä tämä tamma ei pärjännyt laukkaratsastuksessa alkuunsakkaan toivotulla tavalla. Landeline ei nimittäin sijoittunut yhdessäkään laukkakilpailuissa johon sen kanssa otettiin osaa, eikä varsinkaan voittanut ja niinpä laukkaratsun urasta luovuttiin kohtuullisen pian. Tamma uudelleenkoulutettiinkin siis kenttäratsuksi ja tämä uusi laji näyttikin sopivan enemmän kuin hyvin Landelinelle sillä menestystä karttui enemmän kuin kukaan uskalsi odottaakkaan laukkauran perusteella. Jälkeläisiä tämä neiti sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta, joista osa painottui laukkaratsastukseen ja osa kenttäratsastukseen, mutta kaikki menestyivät huomattavasti emäänsä paremmin.
Emänisä Hampton Creek oli mustankimo, 147cm korkea connemara-tamma joka keräsi koko elämänsä ajan menestystä laukkaratsuna ja ori olikin erittäin tunnettuna ympäri maailmaa laukkapiireissä. Mikään rakennekukkanen taikka edes komea herra tämä ei tosiaankaan ollut mutta laukkamenestys ja mahtava luonne saivat monet suorastaan rakastumaan Hampton Creekkiin. Ori jäi kumminkin eläkkeelle jo viisi vuotiaana, sillä se onnistui loukkaamaan jalkansa eräissä suurissa laukkakisoissa ja omistajalla ei ollut sydäntä lähteä kuntouttamaan Hampton Creekistä enää laukkaratsua sillä paranemisesta ei ollut takeita. Ori saikin jäädä omistajansa omistukseen edelleen ja jatkaa täysipäiväisenä jalostusorina, joka kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljäkymmentäyksi jälkeläistä.
Emänisänemä Linya oli mustankimo, 144cm korkea connemara-tamma joka kilpaili elämänsä aikana suhteellisen menestyksekkäästi risuestelaukoissa ja tästä neidistä vieläpä huomasi kuinka se nautti omasta lajistaan. Luonteeltaan iloinen ja kiltti neiti oli myös ulkonäöltään mitä kaunein ja rodunomaisi connemara ja ei ollutkaan siis mikään ihme että Linyaa kyseltiin myös muiden lajien connemarajalostukseen kuin laukkoihin. Onneksi tamman omistaja oli kumminkin suhteellisen fiksu, eikä halunnut rasittaa poniaan liiallisella varsamäärällä ja niinpä Linya sai jälkeläisiä elämänsä aikana yhteensä vain kolme kappaletta.
Emänisänisä Lactus oli musta, 147cm korkea, laukkaratsastuspainotteinen connemara-ori joka painottui elämänsä alkupuolen ainoastaan laukkaratsastukseen, mutta jonka osaamista alettiin pikkuhiljaa laajentamaan myös esteratsastukseen kun laukkaeläkeikä alkoi lähestyä. Menestys ei ollut aivan niin hyvää esteratsastuksessa, kuin laukoissa mutta siitä huolimatta Lactuksen omistaja oli varsin tyytyväinen kertyneisiin sijoituksiin. Jalostukseen oria kumminkin kyselivät ainoastaan laukkaponeja jalostavat kasvattajat ja jälkeläisiä syntyikin tälle herralle yhteensä kaksikymmentä kappaletta, jotka kaikki painottuivat laukkaratsastukseen.
Emänemä Maria Midas oli ruunikko, 144cm korkea connemara-tamma joka menestyi äärimmäisen hyvin painotuslajissaan laukkaratsastuksessa. Laukkapiireissä vitsailtiinkin aina välillä että tämä tamma oli omistajalleen varsinainen Midaan kosketus sillä Maria Midas voitti elämänsä aikana suuret summat rahaa laukoista. Tamman omistajaa harmittikin suunnattomasti kun hän joutui jättämään poninsa eläkkeelle laukkaratsastuksesta iän tullessa vastaan, mutta eläkkeelle jääntinsä jälkeen Maria Midas siirtyi omistajansa tyttären opetusratsuksi laukkaratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tämä neiti sai elämänsä aikana vain kaksi kappaletta, mutta onneksi nekin ovat riittäneet tähän mennessä suvun jatkamiseen.
Emänemänisä La Nesco oli tummanruunikko, 145cm korkea connemara-ori joka kilpaili kilpauransa ensimäiset vuodet laukkaratsastuksessa, mutta siirtyi hyvin pian kenttäratsuksi kun menestystä ei näyttänyt tulevan laukkaradoilta. Tällä herralla olikin huomattavasti parempi tuuri kenttäratsun uralla ja vaikkei luokat olleetkaan haastavia, vaan La Nescolla kilpailtiin suurimmalta osin vain aloittelijaluokassa, oli sen omistaja silti tyytyväinen poniinsa. Koska tämän orin nimi tunnettiin kumminkin parhaiten laukkapiireissä ja ei sielläkään kovin positiivisessa mielessä, ei La Nesco kerennyt saada elämänsä aikana kuin yhden jälkeläisen joka painottui isänsä uudesta lajista huolimatta laukkaratsastukseen.
Emänemänemä Miss on Me oli ruunikko, 142cm korkea connemara-tamma joka eli valitettavasti vain 5-vuotiaaksi, mutta joka kerkesi jo lyhyen elämänsä aikana saada nimensä erittäin tunnetuksi laukkapiireissä. Tämä neiti nimittäin menehtyi nuorella iällä pahaksi edenneeseen kaviokuumeeseen johon eivät tehonneetkin mitkään antibiootit. Onneksi Miss on Me kerkesi kumminkin kilpailemaan suhteellisen paljon omassa lajissaan ja saamaan yhden jälkeläisen, jonka avulla tamman suku on päässyt jatkumaan laukkaratsastajien iloksi. Miss on Men omistajan tarkoitus oli viedä poninsa myös kantakirjaukseen sillä tamman kaunis ja rodunomainen ulkonäkö olisi lähes taannyt palkinnon tilaisuudesta.
Jälkeläiset
01.01.2014 syntynyt o. Preiselbeere Sahne (e. D'or Fille)
|
00.00.0000 syntynyt t/o Nimi (e. Nimi)
|
Kilpailut
Laukkakilpailut
Lassien statistiikka: 25: 10-4-9-0-2 Voittanut G2-lähdössä. 6-vuotis kausi 6v kauden Statistiikka: 6 4-0-1-0 29.7.2009 - Allu Express - Maiden 1500m - 6/6 - 0vE 6.8.2009 - Allu Express - 1600m, ungraded - 1/3 28.8.2009 - Schecke Ponies - Risueste Maiden 4.5f (7 est.) - 1/3 - 1500vE 24.11.2009 - Chigeon Ponies - UG 800m - 3/3 - 600vE 25.11.2009 - Sayapo Riding Club - Maiden 4f - 1/2 - 2000vE 30.11.2009 - Sayapo Riding Clup - Maiden 4f - 1/3 - 2000vE 8-vuotis kausi 8v kauden Statistiikka: 12 4-1-5-0-2 21.12.2009 - Bellisente - Maiden 600m - 3/3 - 400vE 24.12.2009 - Chigeon Ponies - Maiden 200m - 1/2 - 500vE 27.12.2009 - Chigeon Ponies - Maiden 200m - 2/3 - 600vE 30.12.2009 - Sayapo Riding Club - Maiden, 4f - 1/2 - 4000vE 1.1.2010 - Chigeon Ponies - Maiden 200m - 5/8 - 100vE 4.1.2010 - Chigeon Ponies - Maiden 200m - 1/5 - 1000vE 13.1.2010 - Presta Racing Center - Allowance 900m, Ryhmä 4 - 3/3 - 800vE 19.1.2010 - Presta Racing Center - Allowance 800m - 3/3 - 800vE 4.2.2010 - Presta Racing Center - Allowance 700m - 3/3 - 600vE 7.2.2010 - Presta Racing Center - Allowance 700m - 1/3 - 1500vE 10.2.2010 - Presta Racing Center - G3 900m - 5/5 - 400vE 15.2.2010 - Gaalalaukat - Ryhmä 4, G2 sileä 5F D - 3/4 - 3200vE 9-vuotis kausi 9v kauden Statistiikka: 4 1-1-2 4.4.2010 - Chigeon Ponies - G2 - 1/2 - 3000vE 13.5.2010 - Chigeon Ponies - G2 400m - 3/4 - 2400vE 14.5.2010 - Chigeon Ponies - G2 400m - 3/3 - 2400vE 15.5.2010 - Chigeon Ponies - G2 400m - 2/2 - 3600vE 10-vuotis kausi 10v kauden Statistiikka: 1 1-0-0-0 6.6.2010 - Chigeon Ponies - G2 - 1/3 - 6000vE |
Muut kilpailut (KERJ 38kpl)
07.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 5/29 10.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/5 16.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 4/19 16.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/17 16.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/25 18.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/19 18.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/8 20.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/8 21.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/17 21.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/18 21.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/10 22.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/11 24.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/11 30.01.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/11 20.02.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/22 21.03.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 5/26 12.04.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/22 23.04.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 5/27 10.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/21 15.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/23 23.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/30 25.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 4/16 26.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/28 28.05.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 4/28 13.06.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 3/31 16.06.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 4/31 30.06.2014 // KERJ-cup // kutsu // Harrasteluokka // 5/48 05.07.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 4/29 06.07.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 5/29 07.07.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 2/29 02.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/17 02.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 2/14 03.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 2/13 09.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/30 14.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 1/22 15.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 5/30 22.09.2014 // KERJ // kutsu // Harrasteluokka // 2/15 |
Päiväkirja
24.01.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Venttu
Maneesissa verrytteli jälleen ratsuponi. Lassie oli entinen laukkaratsu, joka oli kuulemma herkkä laukannostoille ja vauhdin kanssa saattoi myös olla ongelmia. Keskittyisimme valmennuksessa siis ihan perus koulujuttuihin. Ratsukko aloitti ravissa temponvaihteluilla. Lassie ei olisi millään tahtonut hidastaa, mutta lumienkuli osasi käsitellä ponia oikein hyvin. Paljon puolipidätteitä sekä syvällä satulassa istumista. Siirtymisiä jouduttiin työstämään jonkin aikaa. Tähän väliin ratsukko sai vapaasti ottaa hallittuja laukannostoja. Annoin lumienkulille ottaa aina laukan alas, jos Lassie ei kuunnellut pidätettä. Ensimmäinen nosto meni kohtalaisen hyvin eikä Lassie alkanut sen enempää vauhtia kiihdyttää. Toisessa nostossa vauhti kiihtyi ehkä vähän enemmän, mutta viides nosto oli jotakin vähän vauhdikkaampaa. Lumienkuli ei kuitenkaan vauhdista hätkähtänyt ja sai nopeasti Lassien rauhoittumaan. Käskin lumienkulia antamaan hetkeksi pitkät ohjat. Pienen kävelyn jälkeen ratsukko otti nostoja myös toiseen suuntaan. Lassie alkoi olla jo hieman rauhallisemmin. Hienoa tuossa ponissa oli se, että laukka nousi sulavasti eikä töksähtäen, niin kuin olin aluksi luullut. Lopetimme laukannostot hyvin laukkapätkän jälkeen ja keskityimme vielä taivuttelemiseen. Ratsukko taivutteli molempiin suuntiin ja Lassie alkoi laskea hieman päätään. Pian annoin ratsukon loppuverrytellä itsenäisesti.
26.01.2014 Kouluvalmennus, valmentajana gatinha VRL-13023
Orin laukkataustasta johtuen sovimme harjoittelevamme tänään kouluratsastuksen perusasioita, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan pysähdyksillä. Lassie kyllä hidasti, mutta varsinaista liikkeen pysähtymistä ei vielä tullut. Kehotin yrittämään uudestaan, ja tällä kertaa ohjeistin lumienkulia käyttämään puolipidätteitä ja istuntaa hyväkseen lähes liioittelevasti, ja poni pysähtyikin varsin hienosti. Muutaman toiston jälkeen avut olivat pienentyneet jo huomattavasti lähtötilanteeseen nähden.
Seuraavana tehtävä oli voltin ratsastaminen aina kentän päätyyn, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Tämä tehtävä oli selvästi enemmän ponin mieleen, sillä se kuunteli ratsastajaa tarkasti ja oli teki hyvää työtä kentällä. Voltit olivat kauniin pyöreitä molemmissa päissä. Lassie taipui hienosti molempiin suuntiin ja jaksoi ravissakin pitää maltillista vauhtia yllä.
Koska tämä harjoitus oli mennyt erittäin hyvin, niin päätimme yhteistuumin kokeilla voltteja muutaman kerran myös laukassa. Ori ei aluksi oikein malttanut keskittyä itse tehtävään, sillä se innostui laukasta niin, että ensimmäisen kierroksen aikana vauhtia oli liikaa. Kuitenkin lumienkulin jatkaessa sinnikkäästi puolipidätteiden tekemistä ja taivutuksia alkoi Lassie kulkemaan paljon paremmin ja pääsin näkemään muutaman oikein hyvin ratsastetun laukkavoltin. Loppukäyntien aikana annoin lumienkulille vielä muutaman vinkin erityisesti pysähdyksiä ajatellen.
27.01.2014 Estevalmennus, valmentajana Venttu
Lassie ja lumienkuli oli ehtinyt jo verrytellä ravissa puomeilla. Lassiella tosiaan oli vauhti päällä eikä se mitenkään olisi halunnut siirtyä käyntiin. Kannoin muutamia estetolppia ja kasasin muutamia pieniä esteitä. Aloitimme ihan 30 sentin ristikolla. Lähestyminen meni suhteellisen hitaasti ja hyppy sulavasti, mutta esteen jälkeen Lassie kaasutti oikein kunnolla. Lumienkuli sai sen nopeasti takaisin avuille. Kannoin nopeasti muutamia tolppia lisää samalla, kun ratsukko tuli ristikkoa vielä toiseen suuntaan. Seuraavana vuorossa oli kolmen esteen sarja. En tuntenut hevosta niin hyvin, että tietäisin miten se kulkee sarjoilla, mutta nytpä se sitten selviäisi. Ensimmäinen este ylittyi hyvin, samoin toinen. Ennen kolmatta vauhti kiihtyi enemmän, mutta kolmas este pysyi siltin ylhäällä. Pyysin ratsukkoa samalla tulemaan sarjan myös toiseen suuntaan. Se meni myös puhtaasti. Minun täytyi myöntää, että pidin suuresti orin hyppytekniikasta. Annoin ratsukon kävellä hetken ja kasasin kokonaisen radan, johon kuului seitsemän estettä. Ensin pysty, josta oikealle sarjalle, sarjalta vasemmalle okserille, okserilta suoraan eteenpäin pystylle, pystyltä okserille. Ratsukko aloitti hyvässä tahdissa. Sarjalta tippui keskimmäinen este, mutta muuten rata meni puhtaasti jokseenkin hyvin vauhdikkaasti. Ratsukko uusi vielä sarjan, jonka jälkeen ratsukko sai suorittaa loppuverryttelyt itsenäisesti.
24.05.2014 Kenttävalmennus, valmentajana gatinha
Muistin hyvin tämän entisen laukkaponin, sillä sellaista vauhdin hurmaa ei jokaisen pikkuponin kohdalla näekään! Maastoesteradalla Lassieta ja ratsastajaa odotti yhteensä kuusi erilaista estettä: 60cm tukki, reilu 70cm okseri pituusesteenä, 70cm risueste, kapeahko noin 70cm tukki toimittamassa tarkkuusesteen virkaa sekä kaksi peräkkäistä 70cm risuestettä sarjana. Ori oli todella uteliaalla päällä ja ei aikaakaan niin pääsimme aloittamaan valmennuksen. Harjoitusesteenä toimi tällä kertaa yllämainittu matalahko tukki, joka ylittyikin kaksikolta helpon näköisesti. Ennen radalle suuntaamista muistutin ratsastajaa erityisesti edessä olevasta tarkkuuesteestä sekä loppupään kahden esteen sarjasta, sillä niiden kohdalla oli todella tärkeää lähestyä oikein ja saada askeleet kohdilleen.
Luvan saatuaan Lassie syöksyi matkaan reippaassa laukassa ja sekä tukki että okseri selvitettiin komeasti, ja vaikka poni selvästi vähän kyttäsi vuorossa olevaa risuestettä, niin sekin ylitettiin hyvällä ilmavaralla. Kuten olin jo aiemmin aavistellut, niin kapea tarkkuueste tuotti parivaljakolle jonkun verran päänvaivaa ja ensimmäisellä kerralla lähestyminen ei ollut paras mahdollinen, ja Lassie kielsikin esteelle. Rohkaisin yrittämään reippaasti uudelleen, mutta kaartaen tällä kertaa loivemmin, jotta tie olisi suora. Poni oli edelleen hiukan epävarma, mutta ratsastaja piti pään kylmänä ja johdatti kaksikon turvallisesti yli. Virheestään oppineena parivaljakko saapui viimeisenä komeilevalle sarjalle maltillisesti pidemmän reitin kautta ja kyseessä olikin nappisuoritus. Palatessamme tallille annoin ratsukolle vielä muutamia vinkkejä kapeiden esteiden kanssa työskentelyyn.
27.05.2014 Liikutuskerta, kirjoittajana Kolibri
Tänään autoin lumienkulia Lassien, saksalaisen ratsuponiorin, liikuttamisessa. Lumienkuli kertoi minulle orin laukkataustasta, joten olin hieman jännittynyt, mutta otin haasteen mielelläni vastaan. Kävelin suoraan talliin ja minulle kerrottiin, että Lassie oli jo valmiiksi karsinassa. Suuntasin orin luo ja tervehdin sitä, pujahtaen karsinaan. Karsinassa rapsuttelin sitä hetken aikaa ja annoin pari palaa porkkanaa, kunnes aloin harjata oria. Lassie näytti todella nauttivan harjaamisesta, ja se tökkikin minua turvallaan kun olin saanut kyseisen toimenpiteen suoritettua.
Hoitamisen ja varustamisen jälkeen kävelin lumienkulin kanssa maneesiin. Heti noustessani selkään huomasin, että ori on hieman reippaampi tapaus! Se kuitenkin totteli pidätteitäni hyvin, ja sain vauhtia hieman karsittua. Kokeilimme ravissa ihan yksinkertaisia puomiharjoituksia. Pari ensimmäistä kertaa sujui mallikkaasti, mutta sen jälkeen Lassie tuntui tylsistyvän tehtävään ja se yritti kiertää puomit kaukaa. Pidin pääni kylmänä ja sain kun sainkin orin vielä ylittämään puomin. Kun pääsimme takaisin uralle, Lassie päätti että ravailu sai ilmeisesti riittää. Se ampaisi kovaan laukkaan, ja olin vähällä tippua. Pysyin kuitenkin selässä ja sain orin hidastamaan käyntiin asti. "Täällä laukataan vasta sitten kun minä määrään!" naurahdin orille. Kiersimme pari kierrosta käynnissä, tehden aina välillä voltteja. Tämän jälkeen tavoitteena oli nostaa laukka hallitusti, ei kaahottamalla. Ensimmäisillä kerroilla siitä ei tullut mitään, mutta parin kokeilun jälkeen laukka alkoi nousta siististi. Kehuin oria ja aloin tehdä sen kanssa loppuverryttelyjä. Paria laukkaspurttia lukuun ottamatta ratsastus sujui oikein hyvin, ja tulen mielelläni uudemmankin kerran ratsastamaan Lassiella!
20.07.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Darumon
Olin katsellut ratsukon itsenäistä alkuverkkaa alusta alkaen, ja huomasin että Lassie nosti todella herkästi laukkaa. Kyllähän se minulle oli sanottu mutten ajatellut että sentään noin herkästi. Heti kun alkuverryttelyt loppuivat, aloin ohjeistaa heille omaa ajatustani tästä tunnista. Aluksi olisi siis harjoitusravissa työskentelyä. Heidän tulisi pujotella punaisia tötsiä harjoitusravissa pelkillä ohjasavuilla. Ratsukko nosti ravin, ravasi kerran kentän ympäri ja aloitti sitten tehtävän. Lassie lisäsi raviin aina yhden "pykälän" enemmän tempoa, josta piti muistutella aina välillä. Ratsastaja näytti pitävän tuntia rääkkinä, sillä hän oli jo nyt ihan punainen, vaikka ulkona ei ollut auringosta merkkiäkään. Kun ohjasavuilla alettiin onnistua, pyysin heitä unohtamaan ohjat, ja jatkamaan pelkin painoavuin pujottelua. Se oli kummallekin hankalaa, sillä ori ei ollut tainnut ennen olla kovinkaan paljon painoavuin ratsastettava. Aina kuitenkin kun pujottelu onnistui ilman temmon lisäyksiä, tai mitään sen kummempia ohitteluja, pyysin ratsastajaa kehumaan oriita kunnolla. Lopuksi vielä heidän oli määrä pujotella pohjeavuilla. Tämä näytti sujuvan kaikkein vaikeimmin. Lassie luuli aina vähän rivakampaa pohjetta laukka-avuksi, ja yritti nostaa laukkaa. Ratsastajalla oli kova työ pidättää ponia, ettei se lähde käsistä, tai muutenkaan liian lujaa. Nyt oltiin treenattu vähän jo harjoitusravia, joten nyt vuorossa olisi pysähdykset. Aluksi käynnissä joka sivun puoleen väliin pysähdys. Ratsukko käveli hyvässä tempossa, ja pysähtyi yleensä vähän myöhässä, joten ohjeistin ratsastajaa hidastamaan jo ennen varsinaista pysähdystä. Kun käynnissä alkoi sujua, siirryttiin raviin. Ravissa oli taas vaikeampaa, joten päätin vieläkin vaikeuttaa tehtävää. Lyhyillä sivuilla tuli pysähtyä, ja vasemmanpuoleisella pitkällä sivulla pitää tempoa lisätä, ja oikealla vähentää. Ja ravissa mennään. Ori lähti innoissaan lisäämään tempoa, ja oli vähällä taas mennä vähän turhan lujaa, mutta ratsastaja sai Lassien taas viime tingassa kuriin. Temmon vähennyskin sujui melkolailla moitteetta. Temmonlisäyksen jälkeen ori kuitenkaan ei meinannut aina pysähtyä, joten sitä pyrittiin treenaamaan enemmän. Pyysin heitä lopuksi vielä sitten laukkaamaan muutaman kierroksen harjoituslaukkaa kentän ympäri, ja sitten lopetettiin.
15.08.2014 Maastoestevalmennus, valmentajana Veera R.
Lassien ja tämän omistajan kansas meillä oli tänään vuorossa maastoestevalmennus. Alkuverkat kuitenkin otimme ratsukon kanssa kentällä, johon rakensin pienen ristikon. Ratsukko meni kentällä nopeat alkukäynnit ja siirtyi nopeasti ravin kautta laukkaan ja otti muutaman hypyn. Muutamien hyppyjen jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti maastoesterataa. Maastoesteradalle ei onneksi ollut tallin pihasta kuin ehkä kilometrin matka, jonka kävelin ratsukon vierellä. Radalle päästyämme pyysin ratsastajaa ensiksi kävelemään muutamien tukkien luota ja antaa Lassien tutkailla niitä, vaikka esteet sille olivatkin tuttuja. Sitten pyysin heitä tulemaan kyseiset n. 60cm korkeat pienistä tukeista tehdyt esteet. Lassie hyppäsi isolla ilmavaralla kyseisten tukkien ylitse ja huusin ratsastajalle tämän laukatessa minua kohti, että kääntää tukeilta suoraan kohti mäkeä, jossa oli kolmen kokoiset portaat ja osoittelin pienimpiä portaita. Ratsukko suoriutui portaistakin hienosti, vaikka Lassie aluksi hieman näyttikin epäröivän portaille menoa. Ratsukko kävi kääntymässä mäen päällä ja tuli portaat samaa tietä alas. Tämän jälkeen katsoimme heille pienen radan: mäki ylös laukassa, toiselta puolelta portaat alas, kahlausosuus ja oja. Siirryin seisomaan yhden tukkiesteen päälle, että sain pidettyä ratsukon koko ajan näköpiirissäni. Lassie suoriutui radasta oikein hienosti ja päätimme lopettaa valmennuksen tällä kertaa tähän. Loppukäynnit ori sai kävellä paluumatkalla tallille.
Maneesissa verrytteli jälleen ratsuponi. Lassie oli entinen laukkaratsu, joka oli kuulemma herkkä laukannostoille ja vauhdin kanssa saattoi myös olla ongelmia. Keskittyisimme valmennuksessa siis ihan perus koulujuttuihin. Ratsukko aloitti ravissa temponvaihteluilla. Lassie ei olisi millään tahtonut hidastaa, mutta lumienkuli osasi käsitellä ponia oikein hyvin. Paljon puolipidätteitä sekä syvällä satulassa istumista. Siirtymisiä jouduttiin työstämään jonkin aikaa. Tähän väliin ratsukko sai vapaasti ottaa hallittuja laukannostoja. Annoin lumienkulille ottaa aina laukan alas, jos Lassie ei kuunnellut pidätettä. Ensimmäinen nosto meni kohtalaisen hyvin eikä Lassie alkanut sen enempää vauhtia kiihdyttää. Toisessa nostossa vauhti kiihtyi ehkä vähän enemmän, mutta viides nosto oli jotakin vähän vauhdikkaampaa. Lumienkuli ei kuitenkaan vauhdista hätkähtänyt ja sai nopeasti Lassien rauhoittumaan. Käskin lumienkulia antamaan hetkeksi pitkät ohjat. Pienen kävelyn jälkeen ratsukko otti nostoja myös toiseen suuntaan. Lassie alkoi olla jo hieman rauhallisemmin. Hienoa tuossa ponissa oli se, että laukka nousi sulavasti eikä töksähtäen, niin kuin olin aluksi luullut. Lopetimme laukannostot hyvin laukkapätkän jälkeen ja keskityimme vielä taivuttelemiseen. Ratsukko taivutteli molempiin suuntiin ja Lassie alkoi laskea hieman päätään. Pian annoin ratsukon loppuverrytellä itsenäisesti.
26.01.2014 Kouluvalmennus, valmentajana gatinha VRL-13023
Orin laukkataustasta johtuen sovimme harjoittelevamme tänään kouluratsastuksen perusasioita, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan pysähdyksillä. Lassie kyllä hidasti, mutta varsinaista liikkeen pysähtymistä ei vielä tullut. Kehotin yrittämään uudestaan, ja tällä kertaa ohjeistin lumienkulia käyttämään puolipidätteitä ja istuntaa hyväkseen lähes liioittelevasti, ja poni pysähtyikin varsin hienosti. Muutaman toiston jälkeen avut olivat pienentyneet jo huomattavasti lähtötilanteeseen nähden.
Seuraavana tehtävä oli voltin ratsastaminen aina kentän päätyyn, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Tämä tehtävä oli selvästi enemmän ponin mieleen, sillä se kuunteli ratsastajaa tarkasti ja oli teki hyvää työtä kentällä. Voltit olivat kauniin pyöreitä molemmissa päissä. Lassie taipui hienosti molempiin suuntiin ja jaksoi ravissakin pitää maltillista vauhtia yllä.
Koska tämä harjoitus oli mennyt erittäin hyvin, niin päätimme yhteistuumin kokeilla voltteja muutaman kerran myös laukassa. Ori ei aluksi oikein malttanut keskittyä itse tehtävään, sillä se innostui laukasta niin, että ensimmäisen kierroksen aikana vauhtia oli liikaa. Kuitenkin lumienkulin jatkaessa sinnikkäästi puolipidätteiden tekemistä ja taivutuksia alkoi Lassie kulkemaan paljon paremmin ja pääsin näkemään muutaman oikein hyvin ratsastetun laukkavoltin. Loppukäyntien aikana annoin lumienkulille vielä muutaman vinkin erityisesti pysähdyksiä ajatellen.
27.01.2014 Estevalmennus, valmentajana Venttu
Lassie ja lumienkuli oli ehtinyt jo verrytellä ravissa puomeilla. Lassiella tosiaan oli vauhti päällä eikä se mitenkään olisi halunnut siirtyä käyntiin. Kannoin muutamia estetolppia ja kasasin muutamia pieniä esteitä. Aloitimme ihan 30 sentin ristikolla. Lähestyminen meni suhteellisen hitaasti ja hyppy sulavasti, mutta esteen jälkeen Lassie kaasutti oikein kunnolla. Lumienkuli sai sen nopeasti takaisin avuille. Kannoin nopeasti muutamia tolppia lisää samalla, kun ratsukko tuli ristikkoa vielä toiseen suuntaan. Seuraavana vuorossa oli kolmen esteen sarja. En tuntenut hevosta niin hyvin, että tietäisin miten se kulkee sarjoilla, mutta nytpä se sitten selviäisi. Ensimmäinen este ylittyi hyvin, samoin toinen. Ennen kolmatta vauhti kiihtyi enemmän, mutta kolmas este pysyi siltin ylhäällä. Pyysin ratsukkoa samalla tulemaan sarjan myös toiseen suuntaan. Se meni myös puhtaasti. Minun täytyi myöntää, että pidin suuresti orin hyppytekniikasta. Annoin ratsukon kävellä hetken ja kasasin kokonaisen radan, johon kuului seitsemän estettä. Ensin pysty, josta oikealle sarjalle, sarjalta vasemmalle okserille, okserilta suoraan eteenpäin pystylle, pystyltä okserille. Ratsukko aloitti hyvässä tahdissa. Sarjalta tippui keskimmäinen este, mutta muuten rata meni puhtaasti jokseenkin hyvin vauhdikkaasti. Ratsukko uusi vielä sarjan, jonka jälkeen ratsukko sai suorittaa loppuverryttelyt itsenäisesti.
24.05.2014 Kenttävalmennus, valmentajana gatinha
Muistin hyvin tämän entisen laukkaponin, sillä sellaista vauhdin hurmaa ei jokaisen pikkuponin kohdalla näekään! Maastoesteradalla Lassieta ja ratsastajaa odotti yhteensä kuusi erilaista estettä: 60cm tukki, reilu 70cm okseri pituusesteenä, 70cm risueste, kapeahko noin 70cm tukki toimittamassa tarkkuusesteen virkaa sekä kaksi peräkkäistä 70cm risuestettä sarjana. Ori oli todella uteliaalla päällä ja ei aikaakaan niin pääsimme aloittamaan valmennuksen. Harjoitusesteenä toimi tällä kertaa yllämainittu matalahko tukki, joka ylittyikin kaksikolta helpon näköisesti. Ennen radalle suuntaamista muistutin ratsastajaa erityisesti edessä olevasta tarkkuuesteestä sekä loppupään kahden esteen sarjasta, sillä niiden kohdalla oli todella tärkeää lähestyä oikein ja saada askeleet kohdilleen.
Luvan saatuaan Lassie syöksyi matkaan reippaassa laukassa ja sekä tukki että okseri selvitettiin komeasti, ja vaikka poni selvästi vähän kyttäsi vuorossa olevaa risuestettä, niin sekin ylitettiin hyvällä ilmavaralla. Kuten olin jo aiemmin aavistellut, niin kapea tarkkuueste tuotti parivaljakolle jonkun verran päänvaivaa ja ensimmäisellä kerralla lähestyminen ei ollut paras mahdollinen, ja Lassie kielsikin esteelle. Rohkaisin yrittämään reippaasti uudelleen, mutta kaartaen tällä kertaa loivemmin, jotta tie olisi suora. Poni oli edelleen hiukan epävarma, mutta ratsastaja piti pään kylmänä ja johdatti kaksikon turvallisesti yli. Virheestään oppineena parivaljakko saapui viimeisenä komeilevalle sarjalle maltillisesti pidemmän reitin kautta ja kyseessä olikin nappisuoritus. Palatessamme tallille annoin ratsukolle vielä muutamia vinkkejä kapeiden esteiden kanssa työskentelyyn.
27.05.2014 Liikutuskerta, kirjoittajana Kolibri
Tänään autoin lumienkulia Lassien, saksalaisen ratsuponiorin, liikuttamisessa. Lumienkuli kertoi minulle orin laukkataustasta, joten olin hieman jännittynyt, mutta otin haasteen mielelläni vastaan. Kävelin suoraan talliin ja minulle kerrottiin, että Lassie oli jo valmiiksi karsinassa. Suuntasin orin luo ja tervehdin sitä, pujahtaen karsinaan. Karsinassa rapsuttelin sitä hetken aikaa ja annoin pari palaa porkkanaa, kunnes aloin harjata oria. Lassie näytti todella nauttivan harjaamisesta, ja se tökkikin minua turvallaan kun olin saanut kyseisen toimenpiteen suoritettua.
Hoitamisen ja varustamisen jälkeen kävelin lumienkulin kanssa maneesiin. Heti noustessani selkään huomasin, että ori on hieman reippaampi tapaus! Se kuitenkin totteli pidätteitäni hyvin, ja sain vauhtia hieman karsittua. Kokeilimme ravissa ihan yksinkertaisia puomiharjoituksia. Pari ensimmäistä kertaa sujui mallikkaasti, mutta sen jälkeen Lassie tuntui tylsistyvän tehtävään ja se yritti kiertää puomit kaukaa. Pidin pääni kylmänä ja sain kun sainkin orin vielä ylittämään puomin. Kun pääsimme takaisin uralle, Lassie päätti että ravailu sai ilmeisesti riittää. Se ampaisi kovaan laukkaan, ja olin vähällä tippua. Pysyin kuitenkin selässä ja sain orin hidastamaan käyntiin asti. "Täällä laukataan vasta sitten kun minä määrään!" naurahdin orille. Kiersimme pari kierrosta käynnissä, tehden aina välillä voltteja. Tämän jälkeen tavoitteena oli nostaa laukka hallitusti, ei kaahottamalla. Ensimmäisillä kerroilla siitä ei tullut mitään, mutta parin kokeilun jälkeen laukka alkoi nousta siististi. Kehuin oria ja aloin tehdä sen kanssa loppuverryttelyjä. Paria laukkaspurttia lukuun ottamatta ratsastus sujui oikein hyvin, ja tulen mielelläni uudemmankin kerran ratsastamaan Lassiella!
20.07.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Darumon
Olin katsellut ratsukon itsenäistä alkuverkkaa alusta alkaen, ja huomasin että Lassie nosti todella herkästi laukkaa. Kyllähän se minulle oli sanottu mutten ajatellut että sentään noin herkästi. Heti kun alkuverryttelyt loppuivat, aloin ohjeistaa heille omaa ajatustani tästä tunnista. Aluksi olisi siis harjoitusravissa työskentelyä. Heidän tulisi pujotella punaisia tötsiä harjoitusravissa pelkillä ohjasavuilla. Ratsukko nosti ravin, ravasi kerran kentän ympäri ja aloitti sitten tehtävän. Lassie lisäsi raviin aina yhden "pykälän" enemmän tempoa, josta piti muistutella aina välillä. Ratsastaja näytti pitävän tuntia rääkkinä, sillä hän oli jo nyt ihan punainen, vaikka ulkona ei ollut auringosta merkkiäkään. Kun ohjasavuilla alettiin onnistua, pyysin heitä unohtamaan ohjat, ja jatkamaan pelkin painoavuin pujottelua. Se oli kummallekin hankalaa, sillä ori ei ollut tainnut ennen olla kovinkaan paljon painoavuin ratsastettava. Aina kuitenkin kun pujottelu onnistui ilman temmon lisäyksiä, tai mitään sen kummempia ohitteluja, pyysin ratsastajaa kehumaan oriita kunnolla. Lopuksi vielä heidän oli määrä pujotella pohjeavuilla. Tämä näytti sujuvan kaikkein vaikeimmin. Lassie luuli aina vähän rivakampaa pohjetta laukka-avuksi, ja yritti nostaa laukkaa. Ratsastajalla oli kova työ pidättää ponia, ettei se lähde käsistä, tai muutenkaan liian lujaa. Nyt oltiin treenattu vähän jo harjoitusravia, joten nyt vuorossa olisi pysähdykset. Aluksi käynnissä joka sivun puoleen väliin pysähdys. Ratsukko käveli hyvässä tempossa, ja pysähtyi yleensä vähän myöhässä, joten ohjeistin ratsastajaa hidastamaan jo ennen varsinaista pysähdystä. Kun käynnissä alkoi sujua, siirryttiin raviin. Ravissa oli taas vaikeampaa, joten päätin vieläkin vaikeuttaa tehtävää. Lyhyillä sivuilla tuli pysähtyä, ja vasemmanpuoleisella pitkällä sivulla pitää tempoa lisätä, ja oikealla vähentää. Ja ravissa mennään. Ori lähti innoissaan lisäämään tempoa, ja oli vähällä taas mennä vähän turhan lujaa, mutta ratsastaja sai Lassien taas viime tingassa kuriin. Temmon vähennyskin sujui melkolailla moitteetta. Temmonlisäyksen jälkeen ori kuitenkaan ei meinannut aina pysähtyä, joten sitä pyrittiin treenaamaan enemmän. Pyysin heitä lopuksi vielä sitten laukkaamaan muutaman kierroksen harjoituslaukkaa kentän ympäri, ja sitten lopetettiin.
15.08.2014 Maastoestevalmennus, valmentajana Veera R.
Lassien ja tämän omistajan kansas meillä oli tänään vuorossa maastoestevalmennus. Alkuverkat kuitenkin otimme ratsukon kanssa kentällä, johon rakensin pienen ristikon. Ratsukko meni kentällä nopeat alkukäynnit ja siirtyi nopeasti ravin kautta laukkaan ja otti muutaman hypyn. Muutamien hyppyjen jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti maastoesterataa. Maastoesteradalle ei onneksi ollut tallin pihasta kuin ehkä kilometrin matka, jonka kävelin ratsukon vierellä. Radalle päästyämme pyysin ratsastajaa ensiksi kävelemään muutamien tukkien luota ja antaa Lassien tutkailla niitä, vaikka esteet sille olivatkin tuttuja. Sitten pyysin heitä tulemaan kyseiset n. 60cm korkeat pienistä tukeista tehdyt esteet. Lassie hyppäsi isolla ilmavaralla kyseisten tukkien ylitse ja huusin ratsastajalle tämän laukatessa minua kohti, että kääntää tukeilta suoraan kohti mäkeä, jossa oli kolmen kokoiset portaat ja osoittelin pienimpiä portaita. Ratsukko suoriutui portaistakin hienosti, vaikka Lassie aluksi hieman näyttikin epäröivän portaille menoa. Ratsukko kävi kääntymässä mäen päällä ja tuli portaat samaa tietä alas. Tämän jälkeen katsoimme heille pienen radan: mäki ylös laukassa, toiselta puolelta portaat alas, kahlausosuus ja oja. Siirryin seisomaan yhden tukkiesteen päälle, että sain pidettyä ratsukon koko ajan näköpiirissäni. Lassie suoriutui radasta oikein hienosti ja päätimme lopettaa valmennuksen tällä kertaa tähän. Loppukäynnit ori sai kävellä paluumatkalla tallille.
Tämä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen.
Kaikki materiaali (c) Veera tai *lumienkuli*, jollei toisin mainittu.
Kaikki materiaali (c) Veera tai *lumienkuli*, jollei toisin mainittu.